maanantai 10. helmikuuta 2014

Tieto lisää tuskaa!

Viime perjantaina ja lauantaina istuin luennolla, aiheesta liikunta ja sairaudet. Erittäin mielenkiintoista asiaa ja aiheesta, mutta kyllähän voi pientä ihmistä turhauttaa saadun infon jälkeen.

Mä olen suorastaan vihainen, ärsyyntynyt ja turhautunut siihen miten ihmiset kohtelee itseään. Miksi?

Kyselytulosten perusteella suomalaiset harrastaa liikuntaa enemmän kuin aikaisemmin, mutta silti lihavuus on "epidemia", mistä se johtuu?

täältä
Eniten ehkä hätkähdytti se, että luennoitsija puhui metabolisesta oireyhtymästä (MBO) pre-diabeteksena. Oireet listattuna paperilla ja jos niistä ilmeni 3 niin saisi diagnoosin. Hätkähdytti, sillä 2v sitten itse täytin ne kriteerit.
Hätkähdytti, koska muutamilla läheisillä kriteerit täyttyy. (tai "veti hiljaiseksi"). Luennoitsijan laatima oirelista ja kriteerien määrä on tiukempi kuin esim. Terveyskirjaston mutta ajattelemisen aihetta itse kullekin.

Metabolisen oireyhtymä voidaan diagnosisoida, kun vähintäään kolme seuraavista vaaratekijöistä esiinty samanaikaisesti: 
* verenpaine: SBP(systolinen) >140 tai DBP (diastolinen) >90 tai verenpainelääkitys
* BMI > 30 
* Vyötärön ympärysmitta >100cm miehillä ja >90cm naisilla tai vyötärön ja lantion ympärysmittojen suhde > 1,0 miehillä  > 0,88 naisilla
* seerumin triglyseridit  >1,7 mmol/l miehillä,
* seerumin HDL-kolesteroli <0,9 mmol/l miehillä, <1,2 mmol/l naisilla (ennen vaihdevuosia)
* paastoveren glugoosi  >7,0 mmol/l (laskimonäyte, plasmamääritys) TAI glugoosirasituskoe 2h glugoosi >7,8 mmol/l
* paastoveren insuliini > 13 mU/l
* lähisukulaisella II-tyypin diabetes. 


täältä
Liikunta on lääke!
Vaikkakin on erittäin tärkeää käydä lääkärissä mikäli tuosta(kin) listasta nyt tuli ruksattua useampi kohta, niin suosittelen sitä liikuntaakin. Pelkästään jo päivittäinen työmatkaliikunta (n. 30min kävely/pyöräily) vähentää diabetesriskiä n. 36%!

Eli ei tarvitsee aina aloittaa täysillä, pikkuhiljaa ja pienin askelin. Ei kaikien tarvitse heti lähteä salille, vaikkakin lihaskuntoharjoittelukin on äärimmäisen tärkeää. Pienin askelin, ja vähitellen lisäillen, siinä mun resepti liikunnan aloittamiselle!

Toinen asia mikä harmittaa.. tää viikonloppu on ollut yhtä harmistumista.
Kävin haastattelemassa perjantaina uimahallilla uimakouluopettajaa. Tätä yhtä ainokaista jonka harteilla makaa meidän kaupungin koululaisuinnit. Toki niitä uimaopeja kaupungillakin on useita, mutta niin opettajien kuin hallin henkilökunnan (eli muiden uimaopettajien) pyynnöstä ei ole saatu toista henkilöä tähän toivottomaan savottaan uimataidosta huolehtimaan.

Syksyllä ja keväällä koululaisuintien kautta kävi uimaopetukseea n. 5500 lasta. Aivan järkyttävä määrä siis. Koululaisuinteja on ma-pe joka päivä hallilla, ainoastaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina ei ole paikallisia vaan lähi kunnista. Näistä 5500 lapsesta vain 550 oppi uimaan, riittävästi saadakseen luvan uida isossa altaassa, eli 25m uimataidon.
Työsarkaa siis on ja paljon.
Välillä palkitsevaa kun se alun arkinkin lapsi oppii uimaan ja äärimmäisen turhauttavaa kun kyseessä on 5.lk oppilas, joka ei osaa uida ja annetaan viestiä kotiin, että käykää uimassa (koska uimaan ei opi kuin uimalla) ja huomaakin taas vuoden päästä että asiassa ei ole edetty yhtään.

täältä
Pitäkäähän huolta pikkuisistanne (ja itsestänne) että uimataito on hallussa.

2 kommenttia:

  1. Itse myönnän, että en osaa uida. Minua ei viety tai edes yritetty opettaa uimaan lapsena. Nyt aikuisena sitä häpeää niin yrittää välttää ettei tarvitse joutua veteen. Tiedän, että uiminen on hyvä taito. Mutta koska itse en osaa niin en osaa opettaa lastani uimaan. Siksi olen viime kesänä vienyt lapset uimakouluun, että niillä olisi mahdollisuus sen oppimiseen. Eivät oppineet uimaan, mutta eivät pelkääkään vettä, josta on hyvä lähteä liikkeelle. :)

    VastaaPoista
  2. Se ettei pelkää vettä, ja esim uskaltaa laittaa kasvot veteen on erittäin hyvä juttu! Vesipeuhuloissa on kuitenkin lapsia jotka ei uskalla sitä tehdä, ja vielä alkeisuimakoulussakin saattaa olla. Jatkouimakouluun mennessä heitä on jo sukelletettu niin paljon että sitä ongelmaa ei ole. Sen jälkeen aletaan miettimään keskivartalon hallintaa ;)

    Mulla ei myöskään ole uimataustaa, ei meiltäkään kotoa koskaan lähdetty uimahalliin, joten koulu-uintien varassa oli munkin uinnit, ja lääkärin kiellosta en saanut uimaopetukseen osallistua. Opin siis uimaan ollessani 12v kun kaveri kesällä hietamontulla opetti (mua 2v nuorempi).

    Uimataidottomuuttaan ei kannata hävetä, uimaan kyllä oppii rohkaisenkin nonna, että kysäiset paikalliselta uimahallilta mahdollisuutta aikuisten uimakouluun (tai uimaseuralta) niitä ei välttämättä ihan aktiivisesti mainosteta mutta kunnes kysyntää on tarpeeksi järjestetään.

    VastaaPoista