Vajaa vuosi sitten..

Aina välillä tuntuu siltä että ei mitään muutosta tule, näy tai kuulu, vaikka tuleekin niitä "OHO" fiiliksiä esim sovitus kopissa, kuten tässä heinäkuun lopulla..

Sovittelin paitapuseroa heinäkuun lopussa, rekistä lähti mukaan sovituskoppiin koko 40, se näytti lähinnä teltalta päälläni, 38:kin oli suurehko, lopulta koko 36 (!) oli sopiva. Epäilen kyllä että kyseessä olisi erittäin väljä malli, mutta silti.. koskahan mulla viimeksi on ollut koon 36 paita päällä (never!)

Syyskuu 2012 

Lantio 107cm
Vyötärö (napa) 101cm
Rinta 99cm
Reidet 62
Paino 74,1

Elokuu 2013

Lantio 99cm

Napa 94cm

Rinta 96cm

Reidet (v) 57cm (o) 56,5cm

Vyötärö 83,5cm
Pohkeet (v) 35cm (o) 34,5cm
Allit 29cm
64kg

Vajaassa vuodessa siis -10kg, ja noin -23cm noista mitoista mitä syyskuussa 2012 on mitattu.
Ei mikään päätähuimaava vauhti, mutta alaspäin kuitenkin.

Jotku tiputtaa 10kg muutamassa kuukaudessa, jostain syystä se ei ilmeisesti ole mun juttu. Pää kyllä sitä haluaisi mutta ilmeisesti olen niin heikko ettei musta ole siihen. Sen takia saan lyödä päätäni seinään useammin mutta uskon vakaasti siihen, että tämä hitaasti, mutta varmasti on se mun juttu. Tämä sopii mulle ja tämä on mulle pysyvää.

Vuosi sitten en edes haaveillut liikunta-alaa ammattina, ei missään nimessä. Se ajatus oli varmasti kaukaisipana ajatuksena tulevaisuudesta.

Nyt tuleva, kyllä se suoraan sanottuna hirvittää. Opiskelu.. enhän mä ole opiskellut hyvin moneen vuoteen.. (valmistuin 2000 jouluna) 13 piiitkää vuotta! Jännittää, perhosia vattassa, ja kun katsoo ensimmäisen lähijakson aikataulua, niin ei se tule todellakaan olemaan helppoa, jos päivä alkaa klo 8:15 ja viimeinen luento päättyy klo 21:00 voi olla varma että kun päänsä saa painettua tyynyyn uni tulee sekunnissa, tai ehkä vähän ennen jo ennenkuin pää tyynyä koskee.

Toisaalta, tietoa on niin älyttömästi mitä pitää käydä läpi ja aikaa ei ole paljoa joten.. sitä saa mitä tilaa.

No tiedän ainakin mitä teen seuraavat kuukaudet.. Ja miten mahtavaa on se että voin tehdä tämän ollessani kotona. Sain työkkäriltä päätöksen että voin kouluttautua päivärahalla, huisia.

Joten, ne päivät kun olen kotona saan keskittyä opiskeluun ja toden totta se mun kohdalla tulee tarpeeseen.

Ja mikä onni että voi olla kotona kun lapset tulee koulusta, eikä pienempien tarvitse olla pitkää päivää tarhassa silloin kun olen kotona.

Lähijaksoilla ollessani päivät on hieman pidempiä koska mieheni on töissä.. Kalentereita päivitettiin ja tällä hetkellä näyttää siltä että vain yksi päivä menee päällekkäin mun koulutuksen ja miehen menojen kanssa.

Voisinko olla onnellisempi juuri nyt? Epäilen..

tai jos lotossa tulisi se 7 oikein.. nääh.. ei se onnellisuutta lisäisi, helpottaisi arkea vaan (huomattavasti)