Joopa, joo

Korvapolilla käyty tänään, sunnuntaina loppu ab-kuuri korvatulehdukseen. Nyt selvisi että putki ei ole enää paikallaan ja se otettiin korvakäytävästä pois. Edelleen jotain nestettä tärykalvon takana näkyy joten sain 2 vaihtoehtoa.
Uusi kokeilu omalla kohdallani, yritetään laukaista "ongelma" kortisooni kuurilla tai puhkaisu ja mahdollisesti putkitus uudestaan saman tien.

Mulle toi korvien sörkkiminen on kamalista asioista sitä kaikista kamalinta, joten tietenkin valitsin kortisonikuurin. Saapa nähdä, miten se ja stressi siitä mitä tapahuu kuun lopussa kun on kontrolli polilla, vaikuttaa painonpudotukseen..

Mulla tosiaan on nämä korvat hyvin ongelmalliset, joka ikinen pikkuflunssa menee korviin ei minkään moista poikkeusta tässä asiassa.
Ja mä oikesti jännitän ja pelkään korvalääkäriin menoa yli kaiken. Yksikin lääkäri kerran, ennen puhkaisua, sanoi lohduttavasti "pelätä saa, mutta älä jännitä", siinä kun suurinpiirtein hyperventiloin niin se jännittämisen poistaminen päästä olikin hyvin helppoa (ja silloin olin jopa saanut esilääkityksen ennen toimenpidettä).

Kaikkihan juontaa lapsuuteen, olin kuulemma 2kk ikäinen kun ensimmäisen kerran on korva puhkottu, ja siitä se kierre sitten alkoikin. Ensinnäkin, se reikä ei mennyt umpeen, joten se yritettiin paikata kun olin 4v, mutta viereen tuli itekseen uusi reikä. Siitä lähtien kävin korvalääkärissä vähintään kuukauden välein. Ja tiedätte varmaan, että pienikin pisara vettä aiheuttaa tulehduksen jos tärykalvossa on reikä.. ja niitähän sitten oli.
Ja oikeaakin korvaa puhkottiin usein tulehdusten vuoksi, huusin kurkkusuorana jo siinä vaiheessa kun puudutusainetta laitettiin kun se kirveli niin älyttömän paljon.

Muistan, joskus 5v kun korvalääkäri jostain syystä soitti meille kotiin, vastasin silloin puhelimeen ja kun tunnistin äänen aloin itkemään kurkkusuorana.

Samaisen lääkärin näkeminen polilla odotushuoneessa laukaisi saman reaktion.


Kiitos siis lapsuuden aikana tehtyjen operaatioiden nyt aikuisena kammoksun kaikkea mitä tehdään korviin, jo pelkästään pieni tutkiminen on hyvin stressaavaa. Enkä usko että tästä pääsen koskaan eroon. Tästä on vaan kärsittävä ja yrittää toivoa että munkin korvaongelmaan joskus keksitään ratkaisu.

Tänään en valitettasti pääse salille, mies reissussa. Mutta huomenna käyn purkamassa tämän ahdistuksen pumppiin..