Niinhän se sitten meni, loppuvuosi vähän plörinäksi mutta sellaistahan se elämä on.
En siitä mitenkään suuren suuria omantunnon tuskia tuntenut, kun on kuitenkin joitakin asioita joihin ei itse pysty niin vaikuttamaan, tai antaa niiden asioiden vaikuttaa (omaa viitseliäisyyttään) omiin asioihin. Eli siis miehen työ.
Tämä viikko vielä lusmuilua, a)menkat ja kuntosalini ohjelmatarjonta ei nyt oikein sovi mun "makuun" ja aikatauluihin.
Mutta, jotain edistystä sentään on tapahtunut, vaikka ei niin paino olekkaan pudonnut.
Uinti sujuu tosi hyvin, verrattuna aikaisempaan ainakin. Nyt pikkasen vajaasa tunnissa jaksan uida 2000m!
Huisia, kun se maksimi oli puolisen vuotta sitten 1500m.
Tekniikka kurssista oli siis huomattavaa apua, vaikka se kestikin vain sen neljä kertaa.
Ensviikolla alkaa treenit taas todenteolla. Toukokuu on täällä taas ihan hujauksessa ja City Run 17.5.
Aika tavoite on pikkuhiljaa asettunut mielessä 45min, ja matkahan oli se 7km.
Hiihtoakin on tullut jo testattua kertaalleen, meidän viereisen lammen ympärille on tehty ladut, sitä sahattiin muutaman kerran ennen vuoden vaihdetta (miehen kanssa vuorovedoin), lapset oli mukana ja aika innostuneita nuo meidän nuorimmatkin oli.
Samaisen lammen jäällä on luistinratakin, ystävällinen mies viereiseltä asuntoalueelta käy sitä mönkijällä auraamassa, vanhemmat lapset tykkää luistelusta enemmän (kuten myös nuorin) 4v totesi että hiihtäminen on kivempaa kuin luistelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti