sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Voi tätä riemun määrää!

Eli siis selkä ei olekaan enää kipiä, ehkä ei aivan normaalikaan, mutta ei siis kipeä.
Joten 40min sessio crossarilla on takana, niin ja tuteroinen pulkkamäessä.

Tosin mäessä vain kertaalleen vedin nuorimmaisen ylös ja itsekin käyskentelin alle 10 kertaa rinnettä ylös. Kertaakaa en laskenut alas, joten se säästi aika hyvin tuota selkää.

Tässä kun on uusi vuosi ollut plussan puolella lämpötilojen suhteen ja satanut vettä, nyt pakkasten tultua tuo mäki oli melkoinen jäämäki. Olisi ollutu kyllä melkoisen rankkaa seljälle se kyyti.

Alkuvuodessa kun ollaan, olisiko aiheellist tehdä suunnitelmia? taikka tavoitteita vuodelle 2013?
Mä aion päästä tämänvuoden puolella normaalipainooni, ehkä jopa siihen tavoitteeseeni  58-60kg. Olisi aivan huikeeta jos sen saisin tehtyä kesään mennessä.
Hieman skeptinen sen suhteen  kyllä olen.

Mutta paljon on kuitenkin opittu vuoden 2012 aikana painonhallinnasta.. Voi  vitsitkun saisi jostain sen piiskurin..tietenin mahdollisimman edullisesti  ;) (tietysti)

Joku semmoinen Jilian -tyyppi, tai se Satu joka oli ensimmäisessä Jutta ja puolenvuoden superdietit -ohjelmassa  kunnon piiskuri joka ei pahemmin pehmennä sitä sanomaa (sä oot plösilö, liiku prkele jotta et olisi enää plösilö,  ja mitkään tekosyyt ei kelpaisi).

Olisi kiva tietää ja testata ne omat rajat, mikä on liian rankka treeni ja mihin oikeastaan tällä hetkellä pystyn. Olisiko se yllätys itselle, positiivinen semmoinen vai kuvittelenko olevani paremmassa "fitissä" kuin oikeasti olen.

Paljonko itse saisi painoapudotettua puolessa vuodessa äärimmäisen tiukalla treenillä (ja ruokavaliolla)..

Tosin, tiedän että mulla tulisi kompastuksia sen ruokavalion kanssa, olen meinaan sitä superdiettiä joskus yrittänyt noudattaa mutta mönkäänhän se meni.

Kun talossa on 8v tyttö ja 7v poika (sekä ne nuoremmat 4v tyttö ja kohta 3v poika) jotka tuijottaa äidin syömisiä kuin haukka konsanaan ei kovin erikoisesti voi poiketa siitä normaalista herättämättä kummastusta. Ja kun nuo molemmat on malllia "kukkakeppi" en todellakaan halua että he alkavat miettimään sitä ovatkohan liian lihavia.. ja alkaisivat itsekin tarkkailemaan syömisiään.
Tässä tilanteessa periaatteessa karehdin niitä painonpudottajia jotka "joutuvat" pelkästään omia syömisiään tarkkailla, eikä tarvitse ottaa huomioon niitä pieniä lapsia.


 Käykäähän testaamassa väittämiä, ei ollut vaikeita..




2 kommenttia:

  1. Mulla on sama ongelma, kun on kolme lasta. Kuitenkin haluan näyttää hyvää mallia omille lapsilleni syömisten kanssa. En todellakaan voi syödä erilaista ruokaa kuin muu perheeni. Joten ruokavalinnat pitää tehdä siten, että ne sopii koko perheelle.

    VastaaPoista
  2. Nyt mä vasta hoksasin, että sullahan on samanikäinen tyttö ku meillä, siis 4v =)
    Ja tuo ruokajuttu on täällä ihan sama. Jos mä laitan itselleni eri ruuan, joudun siitä sitten antamaan tytöille kuitenkin osan. Eli parasta kun syö samaa, mutta ah kuinka helppoa olis tehdä vaan itselleen sitä "laihisruokaa" niin ei tarttis niin hirveesti miettiä aina...

    VastaaPoista